Miehellä ja mulla ei oikein ole kokemuksia vauvoista.
Lähipiiristä menee nyt ystäviä naimisiin, joten eiköhän vauvojakin kohta ala plopsahdella, mutta tällä hetkellä vauvakokemuksemme ovat hyvin rajalliset.. parhaalla ystävälläni on kyllä kaksi ihanaa pikkuista, toinen on kummipoikani, mutta koska emme asu samalla paikkakunnalla, tuo vaippojen vaihto on vähän jäänyt ja nyt ei enää tarvitse:)
Miehellä on kyllä kummityttö, jota tilaisuuden tullen olemme hoitaneet. Eräs kokemus viime vuoden lapsenvahtireissusta muistuttaa lähinnä huonoa kohelluskomediaa.
Lapsi oli vähän päälle kaksivuotias. Kaikki meni oikein hyvin, kunnes kakka astui kuvioihin mukaan. En muista mistä onnistuimme edes päättelemään että oli potan aika, mutta potalle kuitenkin tyttö istutettiin. Hänelle piti aina lukea potalla istumisen aikaan ja suoritin tätä tehtävää tarmokkaasti, kunnes tuli hajuhaittoja. Mua vähän tuota.. kakostutti se haju. Mies nauraa vedet silmissä kun mä kipitän ulos vessassa hakemaan raitista ilmaa (oman lapsen kakkahan ei haise, eihän?) . Miehen vuoro lukea.
Sitten tuli ongelma. Eikös kakan jälkeen pestä peppu? Mutta eihän tämä lapsi oikein mahdu hanan alle. Lapsi on onneksi äärettömän fiksu ja kun kysymme että pestäänkö heillä ylä-vai alakerrassa, saamme selville että alakerrassa. Alakertaan siis. Mutta mitäs sitten? Lopulta minä roikotan lapsiraukkaa käsistä ja mies suihkii käsisuihkulla vettä vähän sinne päin.. Apua mua naurattaa vieläkin kun muistan sitä vesisotkua ja kun me kaikki kolme, lapsi mukaan lukien, nauretaan hillittömästi.
Kun lapsen vanhemmat tulivat kotiin romanttiselta illalliselta, lapsi muisti kertoa että "X:t ei osannut". Hienostihan me osattiin!
Kuulostaa vähän uusavuttomalta. Näin käy kun ei ole ollut tarpeeksi nuoria pikkusisaruksia.
No ei hätää, kyllä se äidinvaisto sitten kertoo mitä pitää tehdä... no worries.
p.s) opimme että ei kaksivuotiaan kakkapyllyä tarvitse välttämättä edes pestä, koska se pyyhitään
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
3 comments:
Heh =) Voisin kuvitella, että minulle kävisi juuri samalla tavalla. Viimeksi olen oikeasti ollut pienten lasten kanssa tekemisissä, kun serkut oli pieniä. Ja he ovat jo lukiossa... Eiköhän se oman kanssa suju vähän helpommin =)
Kiitos rohkaisusta Maija.. Kyllä mekin pikkuhiljaa opitaan miten lasten kanssa ollaan. Ehkä oma lapsellisuus auttaa siihen, hah.
Tässä on kaikki tullut vähän äkkiä. Eka mies ja sitten lapsi, huh huh.
Kuulostaapas tutulta :)Olin myös kaveripiirissä lähes ensimmäinen joka sai lapsen ja ei kyllä minkäälaista kokemusta vauvoista ollut. Ensimmäisen vaippani vaihdoin synnytyslaitoksella ja sitä ennen kokemukset rajoittuivat kummitytön kanssa leikkimiseen. Muistan ajatelleeni kerran kun ko.kummitytöllä oli "paketti" housussa, että noinkohan se oman lapsen kakka ei muka haise (meinasi nimittäin laatta lentää, osittain ehkä siksi että olin tuolloin raskaana ja mulla olisi ollut käyttöä hajuaistini puolesta vihikoirana). Mutta totta se on. Kumma kyllä. Kai se luonto on hoitanut hommansa niin että kun kumminkin kaikenmaailman eritteitä pitää lapsiensa jäljiltä siivoilla, niin voi sentään tehdä siitä hiukan "miellyttävämpää" :D
Tsemppiä! Kyllä se siitä... Jatkan blogisi seurailua, mukava fiilistellä pienessä vauvakuumeessa...
ps.Tuo vauva on nyt reilu 1v ja vielä hengissä, että ei se haitannut vaikkei kokemusta ollut.
Post a Comment