...ja itsensä huijaaminen käy onneksi kohtalaisen helposti! :)
Alkushokista selvittyämme (haha, no tämä ei ole ehkä tapahtunut ihan vielä) minä painelin apteekkiin ostamaan foolihappoa, koska rakas ystäväni käski minun syödä sitä. Tätä ennen minulla ei ollut mitään havaintoa että foolihappoa sisältäviä ruokia ovat vihreät kasvikset tai salaatit ja öh tuota olikohan se palkokasvit tai jotain. No, ostin vitskuja.
Mies painui kirjakauppaan ja lainasi Odotus viikko viikolta -kirjan.
Niin, kerrottiin asiasta siis parhaalle ystävälleni jo, koska olisin pakahtunut jos en olisi saanut kertoa kellekään ja koska hän ei asu täällä joten ei voi vahingossa lipsauttaa kaveripiirillemme tätä muhivaa salaisuutta. Hih, tyttö oli innoissaan! Ihanaa kun on joku miehen lisäksi jonka kanssa jakaa tämä asia! Haluaisin kertoa muutamalle muulle parhaalle ystävälleni, mutta tiedän että tämä voi mennä kesken niin kovin helposti, joten en uskalla. Täytyy odottaa vielä 1,5 kuukautta! Sitäpaitsi pakko myöntää että sinkkuystävieni reaktiot pelottavat. Mitä jos he hylkäävät minut? Kukaan ei pyydä mua ainakaan enää baariin eikä perjantai-oluelle. Damn it!
Kaikki luulevat että suoritan vaan vaippavertailuja tai mitä raskaana olevat naiset nyt tekevät.
Mies oli niin liikuttava. Hän tutki illalla keskittyneenä raskausoppaan sivuja ja ilmoitti että nyt tietää mitä minun pitää syödä ja miten paljon. Aamulla se aamu-uninen pölhö nousee aiemmin sängystä ja menee tekemään mulle aamupalaa! Emme koskaan syö aamupalaa! Aamurutiiniimme kuuluu painella puolijuoksua suihkuun, vaatteet hätäisesti päälle, mä meikkaan turbovauhtia ja mies syöksyy jo ovesta. Sain väkisin nieltyä paistetun kananmunan ja leivät mies pakkasi minulle evääksi ettei tule huono olo.. Hih, katsotaan jaksaako se tätä tahtia seuraavat yhdeksän kuukautta..
Yöllä minulla oli ollut pieni paniikki päällä enkä saanut unta. Mietin miten elämä muuttuu, miten emme pääse aikoihin matkustamaan, miten näen enää meneviä kavereitani jotka ovat meille niin kovin tärkeitä, miten menen isossa mahassa ensi kesän häihin jne. Ahdisti. Aamulla herätessäni taas yön ajatukset tuntuivat typeriltä. Mahassa vihlaisi pahasti ja kauhea pelko valtasi minut. Nyt se tulee ulos sieltä! Pelkäsin että se johtuu epäröinnistäni, ihan naurettavaa.
Nyt on perjantai! Menen ja aukaisen ihanan alkoholittoman oluen..
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
4 comments:
Onnea ja menestystä pikaisesta etenemisestä huolimatta. Tulen melko varmasti blogiasi seuraamaan.
Älä hätäile. Kaikki menee niinkuin menee ja vaan paremmin jos ei stressaa.
Kaverit voi pelästyä tai sanotaan, että se uutinen voi vaatia joiltain enemmän sulateltavaa. Ja tosi moni luulee, että KAIKKI on todella yli-innokkaita miettimään kauheasti kaikkia "raskausjuttuja ja vauvajuttuja" eivätkä enää muusta halua puhuakaan. Tätä leimaa kyllä jotkut osaa iskeä viattomien ja vastustelevienkin päähän. Silloin voi sanoa ihan suoraan, että lopettaa sen. Nehän sitä itse lietsoo. Sitä, että "kaikki on sellasia" ja itse vaan lyö sillä propagandalla.
PYH!
Mä herään vieläkin niihin ajatuksiin, että Mä teen kuukauden (tai alle) päästä asioita, mitkä nytkin vielä vaan naurattaa, että "No sitten Joku Päivä..." Tai että mun tissistä roikkuu joku Tyyppi, jota Mä ruokin. Plus vaan siis sekin, että Joku on Mun vatsassa!
Ei perkele, ei tätä voi lukea. Kyllä mää tän silti pistän tilaukseen.
Kiitos kommenteista kaikille, tuntuu huvittavalta ajatukselta että jaan nämä jutut muiden kanssa, mutta havaitsin että tämä on terapeuttista. Ei ihme että blogit lisääntyvät kuin sienet sateella.
Hanna: joo kiitti, loistavaa kun sulla on omia kokemuksia johon verrata..
Post a Comment