Kiitos kaikille ihanille ihmisille, jotka jaksavat vielä kannustaa ja toivottaa parempaa
onnea kommenteissanne. Joku epäili ettei varmaan tässä vaiheessa paljon lohduta. Itseasissa kyllä se jollakin tavalla lohduttaa, teillehän mä olin tästä raskaudesta tässä vaiheessa eniten kertonut! Maattiin eilen olkkarin lattialla miehen kanssa ja luettiin ihmisten kommentteja. Vaikken haluaisi, että kukaan koskaan joutuu käymään tämän läpi, se että muillakin on ollut samanlaisia kokemuksia, auttaa jaksamaan. Etenkin kun kuulee, että keskenmenon jälkeen on seuraava raskaus sujunut normaalisti. Kiitos kaikille!! Se että maailmassa on vielä noin empaattisia ihmisiä lämmittää pikkumyyn sydäntä. Ja hurjasti onnea uuteen odotukseen, niille jotka ovat nyt samassa tilanteessa, esimerkiksi nimimerkki Sarille..
Se tässä pelottaa, että ensi kerralla innostus ei voi olla yhtä suuri kuin nyt ekan kerran.. tai voi tottakai olla, mutta tämä asia varjostaa odotusta väistämättä. Turha sitä nyt on huolehtia, tapahtuneesta on vasta pari päivää.
Mieli on vielä aika maassa, en halua juuri nyt miettiä liikaa vauvajuttuja. Tänään on se PMMP:n keikka mistä puhuin. Kerroin ystävälleni tilanteestani, hän oli hämmästynyt, mutta todella osaanottavainen ja huolehti miten jaksan. Ajattelin, että menisimme keikalle vaikka hampaat irvessä ja saisimme ajatuksetkin muualle..
Otan virtuaalihalaukset kiitollisina vastaan ja lähetän takaisin..
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
9 comments:
Joo, menet ehdottomasti keikalle! Pääseehän sieltä aina pois, jos tuleekin paska fiilis.
Seuraava kerta tuntuu sitten varmasti eriltä, muttei varmaan yhtään ...hullummalta. Sittenhän sen näkee ja tuntee, kun sen aika on.
Teet juuri niin kuin tuntuu. Niinhän aina pitää tehdä, kuunnella itseään ja antaa itselleen oikeus tuntea asioita. Menet keikalle jos siltä tuntuu tai olet menemättä.
Syvä matala saa painaa, jos se painaa. Liian urhea ei tarvitse olla eikä muiden takia ilopilleri. Olet sitten kun siltä tuntuu.
Elämä on paskamaista, mutta onneksi ei ihan aina. Pian todellakin kaikki voi olla taas jo toisin.
Voimaa, iloa & valoa!
Olet niin nuori, relaa vaan.
Varmasti on pettymys että suuri asia jota odotit ja johon valmistauduit täydellä panoksella on ohi tuosta vaan.
Saat sen vauvelin aivan takuuulla. Nyt hymyä suuhun vaan!
Luin tänään eilisenkin viestisi vasta. Olen todella pahoillani teidän puolesta. Voimia teille molemmille. Minullekin kyynel tuli silmään kun luin sinun sekä miehesi kirjoituksia. Ihanalta kuitenkin kuulostaa se, että ilmeisesti pystytte toisillenne tunteitanne kertomaan. Se varmasti keventää mieltä ainakin jonkin verran.
Mutta kaikesta huolimatta onnea teille molemmille tulevaan. Sekä kahdenkeskiseen aikaanne että tuleviin perheenlisäyksien yrityksiin =)
Itselleni tuli joulukuussa keskenmeno; en edes tiennyt olevani raskaana, toista kuukautta. Muistan ihmetelleeni miten sitä yllättäen masu on pyöristynyt (olen niin pieni, että heti näkyy), mutta en osannut epäillä. Hirveintä oli sitten, kun aamuyöstä heräsin hirveään masukipuun ja siihen, kun lakanat lävähti vereen. Shokissa lääkärillä sitten kuulen asian laidan. En ollut ehtinyt edes muodostaa tunnesidettä alkavaan elämään, mutta silti sen menetys oli kamalaa. Kehon ikävä oli vielä suurempi, kuin sydämen. Kroppa oli kovasti valmis pitämään pienokaisesta huolta.
Nyt tässä yritän nuorena vielä laannuttaa tapahtumasta alkanutta vauvakuumettani. :)
Varmasti kaikki kääntyy vielä onneksi ja iloksi. Tsemppiä suuresti! :)
Osanottoni :(
Itselläni oli kohdunulkoinen raskaus pari vuotta sitten. Ajattelen sitä alkua vauvana jota en koskaan saanut nähdä. Tulin heti uudestaan raskaaksi ja nyt tyttö on jo vuoden.
Surkaa rauhassa! Toivottavasti käyt vielä kirjoittamassa kuulumisia.
Jaksamista elämäänne ja paljon hyviä päiviä tulevaisuudessa! Kyllä teillekin vielä se onni saapuu, joskin vähän mutkan kautta.
Voimia sinulle, itsellä keskenmeno oli huhtikuussa ja nyt alkaa vasta helpottamaan. koulussa oli kiirettä tuolloin ja kesäkin meni reissatessa ja töitä tehdessä, joten suru palasi takaisin vasta nyt syksyllä.
Neuvona siis annan, että surun ja itkun täytyy anna tulla silloin kun on aika eikä se suru ainakaan minun kohdalla ihan heti helpottanut ja vieläkin välillä nousee vedet silmiin asiaa ajatellessa.
uskomatonta muuten miten paljon ihmiset ovat mukana tässä surussa vaikka arka asia onkin. kovin moni ei osannut sanoa mitään, mutta olivat läsnä.
Ja tuo miehen suru, meillä ei ainakaan ihan hirveästi tullut ilmi, mies tuki minua, joten jäi häneltä hieman tuo suru surematta.
Nyt tullut taas vähän haikea olo joulua odotellessa, kun miettii että mitä elämä voisi olla, mutta kyllä tämä tästä pikku hiljaa....
voimia sinulle ja miehellesi. Toivottavasti en loukannut sinua mitenkään sanoillani, ei ole tarkoitus.
Completely free Sex clips from Scandinavia.
Seksi Tube - frequently uploaded porn unrealistic erotic videos.
[url=http://www.masturbation.fm] [img]http://www.sipvip.org/images/antonio/seksi.jpeg[/img] [/url]
-----------------------------
[url=http://www.finnsex.net/videos?page=13]itsetyydytys [/url]
Post a Comment