En sitten kertonut eilen tytöille.
Mä kyllä niin halusin, mutta iski jännitys. Ja jos olisin lukenut blogiin tulleet mahtavat, kannustavat kommentit ennen tyttöjen tapaamista, olisin ehkä kertonutkin. Mutta tuli taas sellainen olo, että turhaa me vielä pistetään niitä sopeutumaan tähän asiaan (joka epäsuorasti vaikuttaa niihinkin), kunnes on joku varmuus tästä. Eli päälle pari viikkoa vielä (tosin mun mielipiteet vaihtuvat joka päivä, joten en mene vannomaan mitä tapahtuu). Sain hienosti huijattua nollaprossaisilla oluilla. Tytöt lähettivät mulle kännikuvia martinilaseistaan loppuillasta, kun mä jo kuurasin kylppärinlaattoja kotona asuntonäyttöä varten..
Tuli muuten mieleen bussimatka seuraavana päivänä kun olin tehnyt positiivisen raskaustestin. Bussissa oli tuore äiti tosi pienen vauvan kanssa, joka huusi kurkku suorana. Normaalisti mä olisin yrittänyt suggestoida itseni jotenkin pois tilanteesta, mutta nyt hymyilin hyväntahtoisesti vauvalle ja äidille. Sitten sellainen keski-iän ylittänyt rouvashenkilö tuhahtaa kovalla äänellä " Meidän lapset eivät KOSKAAN huutaneet tuolla tavalla". Ei hitto, jos olisin ollut se äiti, olisin kuristanut rouvan. Mulkoilin naista, mutta tyhmänä en saanut sanaakaan suustani. Mamma jatkoi vielä "Kuuleehaan tuon että se on pelkkää kiukuttelua, ei mitään muuta!" .
Mä luulen että jos tuossa tilanteessa nuori äiti pahoinpitelee jonkun, oikeuslaitos on oikeudenmukainen.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
5 comments:
On se aika ihmeellistä, että tommosia ihmisiä riittää, vaikka se on niin päivänselvää typeryyttä.
Luulisin, että noin kolmekymppiset kaverit ei "hämmästy säikähtäin", jos jollekin porukasta on tulossa lapsi. Eikös se pikemminkin ole aika normaalia, siis yllättävää, mutta kuitenkin hauskaa?
Yksi tuttu, joka ei vielä halunnut kertoa raskaudestaan, ajoitti juomisensa niin, että hänen miehensä "joutui" menemään tilaamaan heille aina vähän eri aikaan kuin muut.
Kerran kaverini halusi "gin tonicin", joka oli siis alkoholiton, mahdollisesti ihan vaan spritea. Pahaksi onneksi hänen kaverinsa halusikin maistaa sitä! Oli vaan niin humalassa, ettei tajunnut, että se oli pelkkää limsaa. :-D
Heissan!
Me olemme kertoneet kaikkien raskauksien kohdalla ystäville/läheisille jo heti alkuvaiheessa... Heidän sopeutumisnopeutensa ja reaktionsa ovat vaihdelleet suurestikin=) -Mutta meille se on ollut luonnollinen tapa toimia. Niin hyvinä kuin huonoina päivinä. Meillä 1 raskaus on valitettavasti päätynyt keskenmenoon -mutta silloin läheiset olivat tukena surutyössä. Ei tarvinnut vaieta, eikä heidä ihmetellä miksi tuo nyt on noin "omituinen" (surullinen ym)
Mutta vielä siun aiempaan pohdintaasi siitä, että pääseekö sitten vauvan tultua enää minnekään... kyllä pääsee=)! Pakkaa vaan mukaan vauvalle vaihtovaatteita ym "hätävarajuttuja" ja ei kun menoksi. Me esim. lähdettiin 5 viikoksi Espanjaan kun 2.lapsemme oli 4viikon ikäinen... mahdottoman mukava reissu. Tietty se on teistä itestänne kiinni mitä te haluatte tehdä sitten kun lapsukainen syntyy -mutta se ei suinkaan vaadi mökkiytymistä=). Ja (pienenkin) lapsenhan voi myös joskus jättää luotettavan lapsenhoitajan huomaan (esim.isovanhemmat voivat olla otettuja kun heihin niin luotetaan)... ja piipahtaa imettämässä tarvittaissa? Sillälailla olen yhden Rockin rokannut kun vauva oli 6kk ikäinen. (en tietenkään käyttänyt alkoholia, mutta ei sitä kyllä kaivannutkaan). Oli muuten uudistunut olo sen viikonlopun jälken -sai olla hetken vain Minä, eikä Äiti (joka on miusta maailman ihanin olotila=), mutta silti on hyvä huolehtia myös omasta itsestään! ja parisuhteestaan)
Hupsista, tästähän tuli jaaritus... Oikein onnellista odotusta teille molemmille=)!
Heh heh kohta huomaat että maailma on täynnä pieniä vauvoja ja raskaana olevia naisia:) Muista miten sitä yhtäkkiä huomasi kaikkea vauvoihin liittyvää.
Niin, ja vauvan ja pienen lapsen kanssa sitä pääsee ihan minne vaan,vauvat ei pistä hanttiin. Mulla nuo ipanat(3kpl) on jo murkkuikäisiä ja nyt ne pitää raahata lomamatkoille väkipakolla. Vaikka on niillä hauskaa sitten kuitenkin, kunhan pitää periaatteesta vastustaa:)
Onnea ja iloa vauvan odotukseen!
Muumi-mamma
Tollaset käpyset mammat, joiden elämästä puuttuu kaikki ilo ja valo ovat vain juuri niin tamppooneja, että luulevat osoittavan suurtakin elämänviisautta huutelemalla juuri tuommoisia julkisilla paikoilla tai vähän vähemmänkin. Ne on sen verran pöyristyttävän dorkia, että sitä ei edes tiedä miten sellaiseen osaa vastata.
Mutta siis TOSI GREIT, jos joku on sellaisenkin lapsen saanut, joka ei koskaan, ikinä, missään iässä olisi hankala! :D
Niin, vaikeuksien summa on vakio, oli ikä mikä tahansa.
t Muumi-mamma
Post a Comment