Tästä ei tule mitään. Pakahdun kohta.
Tänään perjantaibisselle (no tilaan jotain nollaprossaista) kahden ystäväni kanssa ja tahdon kertoa tämän mahdollisen uutisen! En kestä tätä huijausta enää! Ja kun en aio vetää "perjantaisauhuja" mitä muutaman tuopin kanssa monesti tekisin ja aion lähteä ajoissa jne. Pakko mun olisi kertoa! Tiedän että järkytys näille sinkkumimmeille on suuri, mutta toisaalta kun ystävyyssuhde on vahva, kaikki se kestää.. ööh, uskoisin.
Mutta kun vanhemmillekaan ei ole vielä kerrottu! Ei ennenkuin asia on varmempi, ekan ultran jälkeen. Sitä muuten odotan innolla, ehkä eniten tässä odotusjupakassa (heh, lapsen lisäksi siis). Äiti ja isä nimittäin kuolevat onnesta.. Aiemmin vilkkaina sinkkuaikoinani äiti tuumi että naimisiin tuo tyttö ei ikinä päädy. Sitten kun löysinkin elämäni miehen ja hups - vilahdettiin naimisiin - äidinkin usko lapsenlapsiin alkoi viritä, mutta olen useasti tehnyt selväksi ettei ennen kolmeakymppiä. Tämä tulee olemaan jymyuutinen!!
En tiedä mitä mä teen!!
Vähän vajaa kolmekymppisen naisen ajatuksia sen jälkeen kun raskaustesti näytti yllättäen plussaa.. Mitä tapahtuu nyt? Kestääkö suhde? Miten käy sinkkukavereiden kanssa hengailun?
7 comments:
Haluan toivottaa onnea ja lähettää suuri haleja teille kaikille! :) onnea! jo etukäteen.
Mä kyllä kertoisin. Sit jos jotain menis pieleen niin kertoisin senkin ja saisin lohtua. Kyllä ne ymmärtäis. Kaverithan just ymmärtääkin, vs. vanhemmat (joita pitää aina pikkusen suojella)...
kerro ihmeessä, älä pidä sitä sisälläsi, salaista iloasia, salaista onneasi. Haluasin sanoa enemmän, mutta sanoja ei ole jostain syystä. En tiedä miksi? Onhan minulla itselläni kaksi ihanaa lasta (molemmat kehittyneen lääketieteen ansiosta elossa olevia) Nauti tästä hetkestä, nauti elämästä, ei elämä ole pelkästään elämistä varten, vaan nauttimista varten. Teitä kohtaa tai on jo kohdannut suuri elämänmuutos, ottakaa siitä kaikki irti!!! *anteeksi mahdollinen paasaus*
onpa kumma miten tämmöinen blogi voi olla luetuimmissa..? ei mene ymmärrykseen.
Itse kerroin parille kaverille heti... Tai siis kun pähkäiltiin mistä sitä voi edes tietää onko raskaana ja yhdessä ostettiin toinen testi. Plus juuri noiden perjantai-istumisten takia kerrottiin parille, kun olisi paljastunut muutenkin.
Sitten odotettiin ultraa, koska jos olisi kerrottu minun vanhemmille, niin olisi Jaakonkin vanhemmille pitänyt ja sitten olisi pitänyt...
Tietenkin kaikki ymmärtää, jos jotain tapahtuu. Eihän siinä ole vaihtoehtoja. Siis jos raskauessa tapahtuu jotain.
Kavereille kyllä koko raskausuutinen voi olla jotenkin kova pala. Se on tietyn ajanjakson päätös, tavallaan. Jokainen suhtautuu siihen tavallaan ja ajallaan...
Kiitos onnentoivotuksista ja haleista. Että tulee hyvä mieli:)
Joo vanhempia täytyy suojella, ei voi kertoa ennen ultraa. Kavereille tosiaan kyllä,
osalle siis.
Anonyymille ihmettelijälle: et varmaan kuulu kohderyhmään--
Kirjoitan tätä blogia itselleni, se on terapeuttista. Olen ihmeissäni, että muitakin kiinnostaa lukea tätä, mutta ilmeisesti en ole ainut joka tuskailee mahdollisella matkalla kohti äitiyttä/isyyttä..
En kuulu kohderyhmään, päin vastoin. Isäehdokkaitakaan ei ole näkysällä, joten tuskin sitä ihan pian edes raskaaksi tulee, jos koskaan. Kirjoitustyylisi on kuitenkin niin mukaansatempaavaa, että blogisi siirtyi heti ekan lukukerran jälkeen blogilistalleni. Onnea odotukseen!
Post a Comment