Monday, March 5, 2007

Miehen psykosomaattiset oireet

Aluksi me kiereskeltiin hervottomana naurusta kun luettiin vauvakirjasta, että mies voi kärsiä odottavan isän oireyhtymästä, jolloin hän kärsii psykosomaattisista oireista vaimonsa raskauden aikaan (Couvade-ilmiö). Mutta mutta. Kyllähän se on havaittu tässäkin parisuhteessa että toisen tunnetilat tarttuvat helposti toiseen, jos kumppania masentaa niin äkkiä sitä masentuu itsekin tai jos toinen on riehakkaalla pelleilytuulella, sitä innostuu itse samalla tavalla...

Joo ja sunnuntaina mies ilmoitti että hänelläkin oli vähän paha olo! Lievää kuvotusta. Ja kun valitin toispuoleisesta vatsakivusta vähän pelokkaana, eikös sitäkin vihlaissut samaan kohtaan! Se tästä vielä puuttuu että mä maataan molemmat aamuisin pahoinvointisina sängyssä ja natustetaan hapankorppua.. apua, mua naurattaa taas. Jos mä myöhemässä vaiheessa näen miehen kävelevän vatsa pyöreänä selkäänsä tukien, mä lähden kävelemään!
No enkä lähde, onhan se mukavaa jos joku on oikeasti niin läheinen, että kärsii empatiakivuista :)

Oireista puheenollen mulla ei kauheasti ole ollut raskausoireita. Ei oikeastaan muuta kuin lievää pahoinvointia jos en syö tarpeeksi usein. Niin ja hajuaisti on selkeästi voimistunut. Kyllä mua huvitti kun kotiin tullessa miehen tuomat liljat lemusivat asunnossa niin, että piti iskeä ikkunat auki ja mä menin vessaan hengittämään.. Ei kukkia vaimolle :/

p.s) Tiedän, tosi tyhmää ja kohtalon uhmaamista mutta mulla oli paha mieli lauantaina ja käytiin ostamassa ihan pikkuruiset vauvakengät että mä vähän piristyisin ja kokisin tämän raskauden jotenkin todellisempana.. Se auttoi. Laitoin kyllä ne muovipussiin ja piilotin kaappiin ettei tässä vielä juhlittaisi liian aikaisin..

5 comments:

Anonymous said...

Ihanan kuuloinen blogi. Taidan jäädä tätä seurailemaan, vaikka itselläni ei vauvat ole vielä ajankohtaisia. Varmaan sinulle hyvä kijroitella tällaista, jos et vielä kavereillesi ja muille kerro asiasta. Voithan sitten myöhemmin ohjata heidät lukemaan alkuaikojen ajatuksiasi =)

Hanna Kopra said...

Ei mullakaan ollut oikeastaan mitään. Paahtoleipä haisi pahalle ja Jamban mainosten pinkistä tuli pää kipeäksi... Ja hajuaisti oli kyllä todella terävä.

Meillä on kaappi täynnä tavaraa ja vaunutkin kellarissa, mutta edelleen olen ihan äimänä omasta raskaudestani.

Lykkyä pyttyyn ja ihanaa kimpparaskautta teille!

pikkumyy said...

Kiitos Maija.. Ei mullakaan pitänyt olla vauvat ihan vielä ajankohtaisia :) (sanoin tämän oikein nauhalle häiden jälkeen)

Anonymous said...

Ihana lukea ajatuksiasi raskauden edetessä. Mulla siis jo pari lasta eikä kolmatta tilauksessa, joten tyydyn muistelemaan menneitä ;) Paljolti samoja pohdit kuin minä aikoinani ;) Onnea odotukseen!

ps. Meillä mies oli yhtä raskaana kuin minäkin varsinkin ekaa odotettaessa. Erona oli että hän sai n. 10 kg "raskauskiloja" kun minä vain n. 1 kg ja paino putosi mulla vauvan synnyttyä rutkasti. Miehelle ne "raskauskilot" jäi ;)

Anonymous said...

Ihanan innokasta tekstiä. Itekin on aivan fiiliksissä kun lukee tätä, vaikka vauvat ei omaan elämään kovin kuulukkaan. Pitääpä lueskella useammin, toivottavasti jaksat jatkaa kauan.