Välillä tulee epäuskoisia ajatuksia, kuten eilen ja tänään. Tuntuu että ei siellä mahassa mitään ole. Tuli jotenkin pelottavan varma ajatus siitä, että tämä on joku erehdys ja ei siellä mikään elä mun kohdussa. Kun oireita on niin vähän, mahanipistelyjä lukuunottamatta. Ja että se tuli noin vain, vähän sattumalta se raskaus. Ja kun ei musta enää TUNNU siltä että siellä olisi joku elävä juttu. Ja kun mulle aikoinaan gynegologi sanoi että jos joskus yritämme vauvaa, voi tulla ongelmia eräästä mahdollisesta harvinaisesta lääketieteellisesta jutusta johtuen (kerron myöhemmin kun mut saa jo tunnistaa tästä).
Tulipa surullinen olo. Joku voisi tietysti ajatella että eikö se olisi helpotuskin, kun ei tätä raskautta oltu vielä niin tarkkaan suunniteltu. Mutta kyllä se niin vaan on, että kaikista miljoonista peloista huolimatta, ajattelen nököä jo sellaisena rakkausvauvana. Kuten rakas ystäväni joka tästä raskaudesta tietää, totesi joku aika sitten kun yritti vihjailla mulle lapsenteon autuudesta, että "kuvittele, se olisi puolet sua ja puolet X:ää". Heh, aika ihana ajatus että meidän rakkaudesta tulisi jotain uutta.
Nyt rupesi jo vähän huvittamaan, kuulostaa niin sentimentaaliselta nämä mun jutut näin torstaiaamuna, vasta puoli kuppia kahvia juoneena.
Sitäpaitsi, varasin ekan ultran raskausviikolle yhdeksän eli vielä 17 päivää epätietoisuutta. Sitten saa tietää edes sen, että onko siellä mitään vai oliko kuvittelua vaan kaikki!! Kerron sitten..
Tässä voi muuten olla sellainenkin juttu, kuten vaikka hääpäivää odottaessani. Meillä oli vihkiminen ulkona ja ajattelin koko ajan mielessäni että "sitten sataa, varaudu siihen että sitten sataa". Kaikki mielikuvani tuosta hetkestä perustui plan B:lle, kun sataisi. Sitten kun aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, en meinannut uskoa sitä todeksi. Mutta olin valmistanut vaan itseäni vähän turhan hyvin pettymykseen.. En mä yleensä noin pessimisti kyllä ole! Petyn vaan niin pahasti jos tipahdan korkealta..
joo löpölöpö, nyt töihin tai tulee fudut ja mitäs me sitten tehdään tuon mahdollisen nökön kanssa ;)
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
5 comments:
No onhan se eka raskaus ihan HASSU! En minäkään sitä uskonut aluksi. Hyvä jos aina vieläkään uskallan olla ihan 100 prosenttisen varma "tää voi olla vaan ilmavaivoja, turvotusta, mitälie".
Kyllä asiat tuppaavat konkretisoitumaan. Ultrassa sitten näkee, että joku möyrii omassa vatsassa, mutta sitten taas senkin voi ...unohtaa. Että on raskaana. Ennen kuin joku törkkii ja kääntyilee, niin voi mennä ihan päivä ettei koko juttu käy mielessä.
Ja sekin on varmaan ihan luonnollista ja oookooo. Ainakin musta on.
Kiva lukea Hanna sun kommentteja.. kuulostaa siltä että joku muukin on miettinyt että "ehkä tämä vaan on joku vatsapöpö" :)
Hassuli, sait mutkin herkäksi ja hieman haikeansurulliseksi ajatuksesta ettei siellä olisi mitään.. Ollaan valmiita sateeseen, mutta toivotaan kovasti aurinkoa: että olisi oma rakas nökö vahvana ja terveenä tulossa :)
katsohan tämä, puolet iskää ja puolet äitiä :)
http://www.pompox.fi/epages/Kaupat.axl/?ObjectPath=/Shops/Pompox/Products/3002/SubProducts/3002-0001
äh, tuo linkki ei toiminut... no www.pompox.fi ja sieltä vauvanvaatteet. "made with love" asuste.
Post a Comment